13. Tervetuloa ja hyvästi
"Ai että! Iskä laittaa nyt pipoaan... nooinn... ja isän pikku pallero kasvaa yhtä kauniiksi kuin iskä..." yleensä miehiä sanotaan kyllä enemminkin komeiksi... ettei vaan olisi Johku taas unohtanut sukupuoltaan.
Oih,vastarakastuneiden ihanaa elämää. Roosa ei sitten jaksa muistella ex-poikaystäväänsä eikä varsinkaan veljeään,tyttö on päässyt jo sisään sukuun,josta ei ole paluuta. Muhhahhahhaa.
Nuorten rakastavaisten tanssittua hitaita lavan valloittaa arvoisa suvun aloittaja,Netta tha Mäkätimummu. Siinä on edelleen semmoinen ote... (sama ilme ja asento kuin eräässä ekstrassa)
"...Ja jonkun pitää sitten ehdottomasti oppia maalaamaan!" aivan,Kastis. Netta alkaa olla jo sen verran yli 70 että lähdön hetki voi koittaa milloin vain,ja hän sattuu olemaan kaikkein luovin epeli talossa. Jonkun muun pitää siis ottaa perijänmaalarin paikka hänen poistuttuaan epäläpinäkyvien kirjoista.
Johanneksen uinuessa kuin viisikesäinen pojanpullero Roosan massu kasvoi jälleen.
Suvun kantapaikka on tietysti osoitettava Roosallekin,siispä eikun vaan nokat kohti Siniperää ja tuttua liikettä nimeltä Ananasut. Kastehelmikin tosin piti ottaa mukaan,mutta olihan se hyvä tilaisuus Roosalle tehdä enemmän tuttavuutta pinkkipöftukkaiseen anoppiinsa.
Joku ruma mies ihannoi Roosaa... noh,onneksi Roosa ei ollut kiinnostunut eikä Johanneskaan huomannut mitään vaan leikki mielenrauha kunnossa jonkun kulkukoiran kanssa.
Juuri kun luuli että hänestä olisi päästy eroon... Manna palasi käyskentelemään vanhalle kotitontilleen,ja Johannes tulikin heti haastamaan riitaa kiistelemällä. Kaikeksi yllätykseksi isosisko olikin samaa mieltä siitä,etteivät palikat ole hauskoja. Sisarusten välit paranivat,tai ainakaan he eivät ole enää raivoissaan toisilleen.
"Minä pelkään haamuja! Eihän täällä vaan kummittele?" niin,totuus vai pieni valkoinen valhe... Raksun haamu... kuollut ja kuopattu Joonas ja hänen henkensä joka vielä joskus tulee varmasti palaamaan... "Ai mitä? Haamuja? Hahhah,eihän täällä nyt mitään sellaista..."
Kastehelmi kasvoi vanhukseksi ja kompastui samalla siellä vessassa ollessaan,joten tyylittömien vaatteiden lisäksi hän sai jalkaansa kipsen ja joutuu ontumaan tiensä eteenpäin. (heh,kaverini vihaa tuota suurta Mod-löytöä)
"Hector tahtoo leikkiä!" "Hanki vaikka leikkijuna." Hector oli aina kerjäämässä jotain Johannekselta... hyvä isä-poika-suhde? Jaa. Johanneksella vain oli aina jotain tärkeämpää tekemistä.
Hectorin uimahyppykyvyt ovat kuitenkin paljon paremmat kuin Roosan. Huomionkerjuu ei silti auttanut,ja Roosa on Johkun ykkönen vaikka Hector kuinka esittelisi pomppaustaitojaan. Hyppäyskyvyt voivat tietysti riippua kuntopisteistäkin,joita Hectorilla oli 8.
Hector kasvoi seuraavana päivänä vanhukseksi. Vaikka paita muuttuikin isoisän tapaan vanhahtavammaksi,miehen tyyli on kuitenkin nuorekkaampi kuin harmahtaneen vaimonsa.
"ARG! En minä tätä tilannut! Palauttakaa kokille! Jääköön mokoma kaljupää sisälle!" Roosan synnytys käynnistyi aivan yllättäen keskellä päivää ja keskellä keittiötä.
Aw,tämä pikku palleroinen sai nimekseen Aada. Tytöntyllerö peri isänsä hiukset sekä äitinsä silmät ja ihon.
Roosa oli kuitenkin juuri nimenomaan pelännyt vauvan saamista,ja niinpä hän... no,tuli hulluksi. Onneksi psykiatri tuli hätiin,vaikka muut silminnäkijät pitivätkin Roosaa hermorauniona,tämä kun näytti puhuvan itsekseen.
Johannes ainakin on hyvä isä,syötti,helli ja leikki Aadan kanssa. Vaavi pääsi myös nukkumaan ihanaan Nalle Puh-kehtoon.
Roosan raskaus oli mennyt melko hyvin,mutta sen jälkeinen aika taas otti todellakin koville. Roosa ei pystynyt kamalan nälkänsä takia nukkumaan,mutta yrittäessään syödä hän vain nukahti lautaselleen. Johannes ei huomannutkaan tilannetta,vaan rupatteli iloisesti vaimolleen -silloinkin,kun tämä ei todellakaan kuullut mitään.
Netalla onkin mekaniikka täysissä,siispä rakastettu Uusi Iso Radio sai parhaimman mahdollisen korjaajan rämähtäessään rikki. Tällä kertaa se taisi kuitenkin mennä rikki ennemmin liian vähästä kuin liian kovasta käytöstä,enää kun ei radiota kamalasti jaksettu huudattaa,talon tanssityttö,Mannakin kun oli jo muuttanut.
Kastehelmi ei halunnut jäädä eläkkelle,eikä sille ollut tarvettakaan,vaavelin vanhemmat kun olivat molemmat työttömiä eikä Kastis itsekään ollut erityisemmin väsynyt työhönsä. Eläkkeen sijaan hän päättikin siis kohota urallaan,siispä hän kohotteli karismaansa harjoittelemalla puhumista.
SimCityn vakuutusyhtiö tukee surevia hädän hetkellä. Raha rauhoittaa mieltä surun keskellä. Netta oli hankkinut vakuutuksen,jonka edunsaajina oli 4 henkilöä. Esimerkiksi:
Simin Netta ystävä,Ira,sai 460 simoleonia.
Simin Netta lapsi,Hector,sai 4 800 simoleonia.
Simin Netta lapsenlapsi,Manna,sai 288 simoleonia.
Simin Netta lapsenlapsi,Johannes,sai 936 simoleonia.
(eli Netta kuoli,en edes nähnyt tapahtumaa... ja ensimmäistä kertaa simini kuolee vanhuuteen,joten eka kerta kun tuollainen teksti ponnahti minulle... ja Ira Eskola sai enemmän kuin Manna...)
Roosa toivoi flirttituokiota Hectorin kanssa. o_O Onneksi Johannes tuli pelleilemään ennenkuin hän ehti ryhtymään sen kummempiin toimenpiteisiin.
"Miksi jätit minulle vain niin vähän? Etkö välittänyt minusta?" epäitsekäs Johannes suri isoäitinsä kuolemaa aivan kamalasti.
Kastehelmi oli heti alusta alkaen ihanteellinen mummo,ja hoisikin kääröä aina kun muilla ei ollut aikaa.
Tadaa! Sitä päätettiin sitten viimeinkin alkaa remonttireiskoiksi,eh? Uudet tapetit ja parit uudet lattiatkin.
"Hmmm... kyllä se ihan minun näköiseni on..." no,toivottavasti ei ihan isänsä näköinen. Toivon mukaan pikku-Aada perii vanhempiensa parhaimmat piirteet eikä Mannanoidu...
Ja taasko sitä ollaan raskaana? Toivottavasti Roosa ei ala pelkäämään seuraavaakin vauvaa,sillä sehän on ilmiselvästi tulossa. Romantiikkatavoitteinen kun on,hän saattaa järkyttyä huomatessaan menettäneensä linjansa.
"Apuaah! Sillä on vesikauhu!" ei,Roosa,ei noin. Juuri kun hän päätti olla hyvä äiti tyttärelleen,ja syötti ja helli tätä,hän päättikin sitten myös leikkiä vähäsen,ja heittää vauvelin ilmaan. Se ei tietenkään ollut niin kovin hyvä idea,kun Aada oksensikin sitten äitikullan päälle.
Aada taaperoitui oikein söpöksi ja sai vielä Nalle Puh-asunkin.
Aadakin sai oman nallen! Sille hän kertoi kaikki salaisuutensa,mutta varmistukseksi korva piti aina välillä yrittää purra rikki siltä varalta että nallukka olisi ryhtynytkin petolliseksi.
Pa-da-m. Siinä oli sitten tältä päivältä,ja myös viimeinen osa tältä vuodelta. Seuraava osa on tulossa ihan muutaman päivän sisään,ja siinä nähdäänkin lisää neljättä sukupolvea.
Aion katsoa vuoden 2007 ensimmäisen auringonnousun,ja hymyillä tulevaisuudelle... tekeeköhän kukaan muu niin? Hyvää,onnellista,ihanaa ja iloista uutta vuotta kaikille!