21. Jonkun kuningas

Viime jaksossa Terhi kasvoi lapseksi, mutta suureksi järkytykseksi joutui sosiaalitantan viemäksi. Koska Amandaa ei voinutkaan enää palauttaa henkiin, Roosa hoiti Aadan takaisin kuvioihin, ja niin teininä kuolleesta tyttösestä tuli suvun viimeinen toivo. Yliopistosta pikaisesti miehen, Dannyn, hankittuaan päästiin asiaan, eli naimisiin. Tämä jakso ei sisällä katastrofeja, mutta kosmeettisia järkytyksiä kylläkin. Ainakin minun mielestäni.

Jätepuristimen mentyä epäkuntoon Danny otti tavoitteekseen tulla koneiden kuninkaaksi. Koneet eivät kuitenkaan totelleet häntä, miehellä kun oli vain yksi vaivainen mekaniikkapiste. Jätepuristin saatiin lopulta korjattua, mutta miehen ego tarvitsi uuden kuninkuuden.

Hui! Goottien kuningas? Juupa juu. Kiva paita... tyylikkäät housut... mutta koko höskä ei sovi Nenullemme. (Lökäpöksyiskä, Alusvaatenainen, Pinkupoju,... Nenu?)
Danny herätti kauhua talossa liikuskellessaan, mutta kieltäytyi muuttumasta takaisin "vanhaksi Dannyksi". Niin sitä jouduttiin kestämään hänen räppäämistään... miten gootit ja räppärit liittyvät toisiinsa? Sitäpaitsi hän ei ole kumpikaan, vaikka niin väittääkin.

Muhinointi on kivaa kun molemmilla on huulipunaa, eh? Tajuttuaan goottiaineksensa puutteen -vaikkei hän uudesta 'tyylistään' luopunutkaan- Danny päätti tulla suutelijoiden kuninkaaksi. Se titteli meni kuitenkin sivu suun, ja Aada on heidän suhteensa diktaattori kaikissa mielin. Hih, miesparka on alistettu pidemmän naisen tossun alle.

Dannykin muuttui hetkiseksi oudon naiselliseksi Leidi Johanneksen kummittelun johdosta. Haamut pelottelivat taas entistä ahkerammin, ja vaikka kaikki talon elävät olivat siirtymässä kuolemaan kurjuudesta, oli kummituksilla aina oikein hauskaa. Ilkeät mokomat, nauttivat kovasti elävien kirjoissa pysyttelevien elämän hankaloittamisesta.

"TV, pöh! Kuka sitä tarvitsee!" ...sanoo hän jolla on kotonaan viisi telkkua... Ja kenen idea sekin oli? Kukaan ei kuitenkaan katso töllötintä melkein koskaan tuossa talossa, on liian kiire yrittää pysyä hengissä.

Talossa onkin nyt koiravanhus! Muksu täytti 24 vuotta. Tämän jälkeen se on haukkunut hysteerisesti teeveitä, ovia, Dannya ja vaikka mitä kohti. Pitäisiköhän hauvaa alkaa iän puolesta kutsumaan Maybellineksi? Johku olisi toivonut sitä.

Verikylvyt alkoivat olemaan suosittuja. Tai oikeastaan vain Roosa yleensäkin kävi kylvyissä. Nyt kun hän ei ollut enää töissä, oli mukavaa rentoutua altaassa.

Mutta rentoutumisen jälkeen täytyi raataa. Roosasta ei olisi koneiden kuningattareksi, mutta saatiinhan se amme lopulta korjattua ja pestyä noista suloisista violeteista koirantassunjäljistä. Haa, kamppailu mummo vs. kylpyamme... ilme.

Nyt se mies tahtoi rokin kuninkaaksi, ja koska jonkun perheestä oli kannattavaa käydä töissä, hän tarjoutui menemään levykaupan myyjäksi. Siitä se ura lähtee kohti tähteyttä...

"Mää haluun tutin!" vauvakuumetta tosiaan. Aada sai raskauden ajaksi tuollaisen "raskausvaatekampauksen"... se johtuu tietysti siitä Vuodenaikojen ominaisuudesta, että voi valita kullekin vaatteelle tietyn kampauksen, mutta ei auta vaikka on valittuna että kaikille sama kampaus, tuo tulee kuitenkin aina äitiysvaatteissa. No jaa.

Pian tuttikeskustelujen jälkeen Aada meni täyttämään Muksun ruokakuppia, mutta ei ehtinyt sitäkään tehdä ennen kuin synnytys jo käynnistyi. Roosa juoksi viime tingassa taustalle siristelemään silmiään, ja lähti sitten synnytyksen jälkeen TV:n ääreen (jokuhan niitä katsoo!)

Ja tässä onpi tyttövaaveli, Vappu nimeltään. Hän peri isänsä hiukset, äitinsä ihot ja pelin valmiit inhat sinisimmut. Vauvat ovat siitä petollisia, että ne kaikki taitavat olla samalla lailla söpöjä, eikä kurjia ulkonäkövikoja huomaa ennen kuin toukka kasvaa... ja sitten huomaa, ettei kyseinen yksilö ole lähelläkään perhosta... *huokaus*

"Sinäpä olet pieni isin tyttö, niin! Isin oma pikku tyttö!" voih, suloista... "Siis vain isin, ei kenenkään muun, kuulitko, vauva?! A-i-n-o-a-s-t-a-a-n i-s-k-ä-n!" jaahas. Miksei tässä suvussa voida vain kasvattaa lapsia yhdessä, ainako pitää omistaa kaikki?

Suloinen pari? Tuo johti tietysti mahdolliseen Vapun pikkusisareen. *köhköh*

Roosa innostui kovasti onnistuttuaan hyvin ksylofonilyöntiharjoituksissaan. Yöelämää vietettiin useinkin biljardipöydän keskuudessa.

Se yö oli mummon yö. Roosa vietti aikaansa nauttien talon mukavuuksista, kuten uima-altaasta ja sen vesiliukumäestä. Liuku ei kuitenkaan ihan sujunut, mutta hetken pulikoituaan yöllä salaa bilettävä mummeli palasi uupuneena omaan vaaleanpunaiseen huoneeseensa.

Seuraava päivä oli Aadan ja Dannyn yhteinen. Dannykin päätti liukua veteen, mutta Aadan hurrauksesta huolimatta tulos oli kaikkea muuta kuin tyylikäs.

Dannyn kelluskellessa Aada mietti syvästi adoptiota. Kovin pitkään ei kuitenkaan saanut mietteisiinsä vajota, sillä uppoavaa miestä piti mennä pelastamaan -ei ollut Dannysta kellumisenkaan kuninkaaksi.

Aadan mielestä oli aika alkaa pitää oikein kunnolla huolta itsestään. Siispä ei muuta kuin urheiluvaatteet päälle ja TV:n kunto-ohjelma pyörimään!

Ja mies tuli mukaan. Uudessa urheiluasussa kelpasi jonkin aikaa jumpata, mutta sitten kunto petti ja hän päätti jättää urheilun kuninkaan tittelin jollekin muulle.

On se kivaa tehdä vaikka mitä, kun vaan voi. Aada loi raekuuron keskellä kesää sääköneen avulla. Hökötys kuitenkin poistettiin myöhemmin, kun tultiin siihen tulokseen, että rännät sunmuut tulee kun on tullakseen, ja vuodenaikojenkin kulku on ihan sopiva juuri näin.

"Hauveli..." Danny silitteli jo aiemmin suvulle tutuksi tullutta Nuusku-sutta.

Nyyhkis... myytyään huonoa musiikkia imelän levyn ostajalle Danny-raukka sai potkut. (kyllä, vastasin väärin urakysymykseen... olen niissä kohtuullisen huono) Hän sai kuitenkin uuden työpaikan peli-alalta Rämpyttäjänä.

Vappu kasvoi ja hänestä taisi tulla... suvun kertakaikkiaan epäsöpöin tapaus. Toinen nyyhkis! Tästä lähtien valitsen kyllä perijöiden puolisot hyvin tarkasti... kaikki ovat olleet söpöjä taaperoina, vaikka iän myötä olisivatkin rumentuneet. Tai ehkä Vappu kaunistuukin vanhetessa? Ah, voikun siinä kävisikin niin. Tällä hetkellä tyttö ei ole vielä perhonen.

Vaikka Sosisaalipupulla olikin hauskaa, oli talossa kaikki sekaisin. Kaikki voivat huonosti, Vapun kasvu oli pettymys, mikro ei riittänyt kaikille...

Olisiko tässä uudessa toukassa toivoa? No, ainakin tuli poika! Luulin että pelissäni oli joku tyttökierre meneillään... mutta tämäpä on Edvard, perimä on tismalleen sama kuin sisarellaan.

"Bää, mä oon tovahammaf" Vappu oli muuten söötti, vaikka olikin harmillisen rumanoloinen.

Jihuu! Tulossa on näemmä vielä lisää vauvoja! (edellisten tapahtumien myötä olen päättänyt pyrkiväni saamaan mahdollisimman monta perillisehdokasta, ettei tarvitse panikoida)

Roosa yritti paikata sosiaalittomuuden jättämää aukkoa Vapun avulla, mutta saikin oksut päälleen. Haahaa, eikö kukaan kertonut, ettei kannattaisi heittää taaperoa ilmaan heti syönnin jälkeen?

Loppujen lopuksi Dannysta tuli espressoriippuvainen, ja hän joi aina tärisemiseen asti. Niinpä hänestä tuli kiistaton espresson kuningas, onnea!

Nyt en kommentoi sen enempää, kuin että viimein tämä osa on valmis! Valvoin eilen niin myöhään, että nukuin tänään pitkään, sitten serkku tuli perheineen kylään, sitten tein tätä osaa ja nyt on vielä läjä läksyjä tekemättä. En jaksa luvata seuraavan jakson tuloaikaa, muuta kuin että viimeistään ensi sunnuntaiksi. Niin ja kyllä, Danny pitää uuden shokkityylinsä. Siitä ei oteta vastaan kauhunhuudahduksia... tai otetaan, oikein mielellään jopa, kommenttirakas kun olen! *vinks-vinks-kommentoi*

20. Kirottu talo, elämä kallis

Viime jaksossa sekä Leevi että jo kertaalleen kuolleista herätetty Amanda potkaisivat molemmat tyhjää, ja jättivät näin ainoan syntyneen lapsensa, Terhin orvoksi ja yksin taloon koiran ja mummon kanssa. Viimeaikoina on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat saaneet minut repimään hiuksia irti. Ja juuri kun luulin, ettei pahemmin voisi olla, tai että kaikkihan on hyvin, niin... mitäs sitten kävikään? Jos mielit tietää -tai mieluiten joka tapauksessa- lue tämä erikoispitkä osa!

Kukas tuo ruma mummeli on? Roosahan se! Aivan, hän kasvoi vanhukseksi. Toivottavasti selviää hengissä tarpeeksi pitkään, vaikka kasvoikin tavoitepalkki punaisella.

Roosa sai polkkatukan tavalliseksi kampauksekseen, ja tuollaisen yöpuku/uimapuku/alusvaatekampauksen.

Haaska päätti olla haaskaamatta aikaansa ja etsikin suoraan töitä, kun nyt kerta vain nimenomaan esitettiin rikkaita, eikä sitä rahaa todellakaan paljoa ollut. Toimitusuralta aukesi paikka, Roosaa kiinnosti heti Vuosikirjan toimittajan hommat, vaikka palkka olikin vain 57 simoleonia.

Ja (palkallisesti) huonoa työpaikkaa seurasi huono tyylitaju. Hyi olkoon, mitkä vaatteet Roosa itselleen kaivoi kaapin perukoilta. Jos Terhi ymmärtäisi maailman tärkeitä tosiasioita, ymmärtäisi hänkin myös sen, että isoäiti tarvitsisi kipeästi uudet vaatteet.

Kutsumaton vieras. Tai ainakaan häntä ei kutsuttu. Ovelle saapui Pertti Eririkas IV, Roosan ex-rakastaja niiltä ajoilta kun mummelimme oli yhä onnellisesti naimisissa Johanneksen kanssa.

Amandan haamu saapui kummittelemaan, Leevin tapaan ensimmäisenä lastenhuoneeseen. Hänkään ei aluksi vaikuttanut ilkeältä haamulta, mutta irvisteli myöhemmin ja piti kovaa meteliä.

Lunta on tullut! Ja tottakai ensilumesta piti rynnätä nauttimaan. Oi niitä suloisia taaperoaikoja... Terhin kanssa Roosakin tunsi itsensä taas nuoreksi.

Mutta siitä viis, kun hän meni kerta töihin, pääsi unohtumaan sellainen tosiseikka, että ohopsista, pientä taaperoa ei saakaan jättää yksin kotiin. Siispä pysyvästä järjestelystä sietämättömän lastenhoitajan kanssa jouduttiin sopimaan. Ja huomatkaa, sukuun on viimein saatu se kaikkien taaperoiden kaipaama syöttötuoli!

Eräänä päivänä töistä kotiin palaavaa Roosaa odotti kotona iloinen yllätys, hän nimittäin huomasi pikku-Terhin kasvaneen jo vähän isommaksi. (tuossa on kyllä väärät meikit, kun säästin nykykuvan sukupuuhun)

Kuvassa kiva yöpuku ja lapselle uudistettu huone. Vaikka Terhin huoneen muihin väreihin olisi sopinut jotain kellertävää tai beessiä ym. väristä, Roosa halusi välttämättä vaaleanpunaista. Ja lisäksi Terhi halusi mukavan autosängyn ja saman sarjan lelulaatikon ja vaatekaapin.

Yhdessä oltiin paljon ulkona nauttimassa talven riemuista. Lumipalloja ei vielä saanut tehtyä, mutta ainahan pystyi tuotakin käyttämään, ja Terhi oli heti haka pallottelussa toisin kuin ehkä isoäitinsä, jolla oli suurimmaksi osaksi vaikeaa saada yhtäkään koppia, vaan alkoi sen sijaan dramatisoimaan pallon liikkeitä.

"Minulleko?" suloinen orpotyttö omasi isoäitiinsä yhä lämpimät välit, varsinkin saatuaan kivan paketin, jonka sisältä löytyi nukkekoti.

Kummitukset ovat säikäyttäneet Roosan kuusi kertaa hänen elämänsä aikana, voi raukkaa (polkka näyttää hirveältä muualta kuin edestäpäin katsottuna). Netta kävi aina välillä murjottamassa terassilla, mutta useimmiten vain aivan selkeästi nautti elävien kirjoissa seikkailevien pelottelusta.

"Ne on ihan tyhmiä!" leikkiminen ja lahjat oli kivoja, mutta muuten juttu ei sitten luistanut. Vaikka voihan sen ymmärtää, harvoin vanhukset jakavat lasten kanssa samat kiinnostuksenkohteet. Muutenkin talossa elävät eivät erityisemmin nauttineet olostaan, suuri talo kaipasi suurta perhettä. Roosa oli Kärttyisä kääpä, Terhi Mahdoton muksu eikä Maybellinekaan ei elänyt kovin paksusti... sitä unohdettiin ruokkia.

Ehkä Roosa ei kuitenkaan kaivannut vanhojen pappojen seuraa, vaan hieman nuorempia miehiä. Ja ihme kyllä, hän oli miesten mieleen. Tai ainakin Pertti Eririkas Neljännen mielestä tämä mummo oli vielä muhinointikunnossa.

Terhikin unohtui Pertin kanssa vehtaillessa. Tyttö ei oikein osannut päättää, loukkaantuako vaiko olla tyytyväinen ja itsenäinen. Siispä hän hyödynsi molempia vaihtoehtoja ja järjesti myös pari raivokohtausta. Lienekö siksi että Terhin tuottama meteli kuului alas asti, vai ihan muuten vain, mutta Pertin ja Roosan yhdessä viettämän päivän jälkeen mies ei erityisemmin palaillut tontille.

Yhteyttä he kuitenkin pitivät, mutta sehän ei Terhiä haitannut, hän oli nimittäin saanut uuden kaverin, jota pelotella päättömillä tarinoilla. Harald Puljula... Lienekö jotain sukua Leeville?

Paha haamu! Amanda oli ilkeä ja kummitteli Terhille montakin kertaa. Tyttörukalla mahtoi olla vaikeaa, ensin menetti vanhempansa ja nyt joutui niiden vainoamaksi.

Terhi nukkui pommiin ja myöhästyi koulusta, siispä tunnollisena isoäitinä Roosa vei hänet... koulun sijasta Ananasuihin ostamaan uusia kuteita. Bravoo, onpahan tiedossa ketä syyttää, jos todistukseen tulee iso punainen nelonen.

Kaunialan sosiaalityöntekijät olivat sen verran aktiivisia, ettei edes kouluikäisiä voinut jättää yksin kotiin muutamaksikaan tunniksi, joten pysyvä järjestely tämän tantan kanssa jatkui vieläkin. Mokoma Tuomi Raikula vaan oli alituiseen myöhässä, minkä takia Roosakin myöhästyi töistä jatkuvasti.

"Vai ovat pulpetitkin vanhoista ajoista muuttuneet..." Terhin ainoita ystäviä olivat mummo, Harald ja lastenhoitaja. Ja joku tyttö, joka oli kylläkin vain hyvänpäiväntuttu.

Juuri kun Roosa oli toivonut pääsevänsä kokeilemaan rullaluistelua, kutsui Manna heidät kylään ja ilmoitti samalla, että he voisivat testata uutta rullaluistinrataa. Manna oli siis muuttanut Bergeille, miljonääriperheeseen entiseen Goottilan taloon. Manna itse tosin pysytteli vain sisällä ja niinpä Roosan seurana oli vain perheeseen adoptoitu Romi-poika yöpuvussaan. Terhikin lähti melkein heti tultuaan kotiintuloaikaansa vedoten.

Ei, ei, ei! Tuota haaskaa EI haluta tänne! Sosiaalitantta asteli kurjassa asussaan hakemaan Terhiä. Huostaanotto johtui karmeasta koulumenestyksestä. Kattia kanssa! Ei sitä voi suvun ainoaa toivoa riistää parin nelosen todistuksen takia! Eihän?

Kyllähän. Roosan ja samalla koko Kristalliputouksen suvun ainoa mahdollisuus oli herättää neljäs sukupolvi henkiin... Amandahan kuoli vielä vauva masussa. Mutta hän oli ollut jo niin pitkään kuolleena, ettei Viikatemieskään voinut enää henkiinherättää häntä. Siispä piti ottaa käyttöön suunnitelma B, Aada takaisin kuvioihin! Ja ensitöikseen teinikuolleesta herätetty tyttö päätti kokeilla tikanheittoa.

No, sitten sitä mentiin asiaan, eli ylipistolle, Stenvall-instituuttiin Rauhavaaran asuntolaan. Ja siellä tietysti heti miestenkimppuun, mutta kampuksen puhelinluettelosta ei löytynytkään toivottuja komistuksia, vain tämä Danny Melavirta, joka sai kelvata paremman puutteessa. Ja tutustumisvälineenä käytettiin suosittua kuolleista juoruamista. Aada kun oli ollut rajan toisella puolella jonkin aikaa, hänellä oli kertoa mehukkaimmat juorut.

Sitten kun oltiin ystävystytty, oli aika käyttää hyväksi törkeää lahjontaa. Suku poti nostaa ojasta, ja keinoja olisi turha kaihtaa. Jos rakkautta voi ostaa, niin mikäs siinä?

Ensisuudelmassa oli kuitenkin täysi tunne mukana, aw.

Ja mihin tarvitaan opintoja kun on joku jonka kanssa jatkaa sukua? Sen enempiä ajattelematta Aada, jonka opiskeluinnosta entisen elämän aikoina ei ollut enää mitään jäljellä, keskeytti opintonsa ja palasi kummitustaloonsa.

Viimein taas yhdessä! Oi sitä riemua kun Aada sai taas leikkiä rakkaan koiransa kanssa, ja ilo oli molemminpuolinen -olihan hän aikoinaan pelastanut Muksun psykopaatti-isänsä kynsistä.

Turhaa ei aikailtu vaan Aada soitti heti Dannylle ja tämä suostui keskeyttämään opintonsa ja muuttamaan Krissujen kirottuun taloon. Ja tervetuliaiseksi miesparka sai vesisodan.

Suvun edesmenneiden miesten uurnat olivat yläkerran uurnahuoneessa, ja Raksun toisessa uurnahuoneessa, mutta kuolleiden naisten haudat saivat oman ruusuisen soppensa piha-alueelta. Rautaristikko on muuten se Aadan lahja Dannylle.

Operaatio vauva pantiin toimeen ennen kuin kihlajaisiakaan ehdittiin miettiä. Danny oli täysillä mukana uuden kampauksensa voimin, Aadan suunnitelma oli toiminut ja naisella olikin dominoiva ilme hänen katsoessa suurena loistavaan tulevaisuuteen. Heti alkoi tosin kaduttaa, toivottavasti lapsista ei tulisi kovin paljon isänsä näköisiä...

Roosa sai viimein ylennyksen ja onkin Blogin kirjoittaja. Palkka ei vieläkään ole mainittava, 84 simoleonia. Eukon pitäisi todellakin vaihtaa alaa, jos meinaa jotenkin olla hyödyksi pian lisäystä saavalle perheelle. Danny tosin toi talouteen 18 000 simoleonia, ja rahahuolista on mm. keilarata myymällä päästy ja perheen varat kattavat mukavat 40 000 simoleonia.

Kihlojen kautta suoraan naimisiin, homma hoitui perinteisesti kunnon Kristalliputousten malliin. Aadalla ei ollut perinteistä hääpukua, vaan Roosan vanha juhla-asu, kun Dannylla oli vanhempi puku.

Roosa taputteli turvallisen välimatkan päässä.

"Joo äiti, kyllähän me muhinoidaan." Roosa halusi pitää huolta siitä, että suhteen tärkeimmät perusasiat olivat kunnossa. Danny tunsi olonsa hieman kiusaantuneeksi, ja alkoi vähän miettiä, mihin oli joutunut.

...siispä hän päätti pelata varman päälle ja tukehduttaa Aadan! No ei vaineskaan, tuore aviomies tajusi olevansa vain onnellisempi kuin koskaan ennen rakastamansa naisen kanssa ja piti hauskaa syöttämällä häntä.

Vähän aikaa sitten selittämättömästi kangistunut Roosa virkistyi ja päätti nostaa maljan vastanaineille. Aluksi sitä puhuttiin vain kirjoista eikä maljayritystä huomioitu, mutta oltiinhan sitä nyt viimein kilistelemässä.

Sitten Danny sai tehdä olonsa kotoisaksi ja Roosa mennä lepäilemään TV:n läheisyyteen. Morsian saisi siivota, olihan Aada nyt nainen talossa. Raskausepäilyt alkoivat ponnahdella hänen mieleensä. Olisiko kaikki viimein kunnossa?

Olisiko? Katsotaanpa seuraava jakso! Yleensäkin voin tavallisesti tehdä osia kolme viikossa, mutta katsotaanpas nyt jos tulisi jo heti 13.-15. päivä... Perjantaina viimeistään, lupauksenomaisesti. Tätä jaksoa en osaa kommentoida itse, ehkä itseään on loppujen lopuksi vaikea arvioida. Mutta tehän voitte kommentoida vaikka mitä, neh? Kertokaa minulle syvimmät tunteenne, millainen sää siellä on, tai vaikka jotain joka liittyy simsiin tai ylipäätään tähän kirottuun Kristalliputouksen sukuun. Mutta näihin tunnelmiin, adios!