15. Se on Maybelline!

Tervetuloa taas kerran Kristalliputouksen suvun iloiseen seuraan! Viime jaksossa jäätiin siihen, kun Amanda kasvoi taaperoksi ja Kastehelmen kuolema jätti perheelle kirotun lohen kirouksen. Tässä jaksossa näemme Maybellinen... mutta mitä häh?! Jaa-a, eipä sinun auta kuin lukea, hahhahhaa... niin ja, tämä osa on nyt sitten vähän lyhyempi. Ensi osasta taas normaalin pituinen. No, tarinaan...


Amandan ensimmäinen sana oli isä! Voih, kuinka suloista... "Hajhahjhajjjhaah, täydellistä..." tosin kiero isäntynkä hieman latisti söpöä tunnelmaa.


Voi ei! Aada tajusi, että SSX 3:n saakin myös PC-pelinä... miten kävi perheen konsolipeliperinteen? Tyttö päätti heittää sen menemään, mutta vanhemmat kauhistuivat. Eräs kun on vielä niin vanhanaikainen että pitää tietokoneita humpuukina ja pelkää kuollakseen sähköpostin lähettämistä...


Hectorilla on kunto hallussa! Aivan, tämä tomppeli todella sai viimein kuntopisteet täysille, 10 pistettä... ja rakkaus kuntolaitteen kanssa kukoistaa yhä rikkaruohojen lailla.


Kierot Ja Kukkoilijat! Alunperin sarjasta piti tulla Kierot Ja Komeat mutta koska niitä komeita ei löytynyt...
No, joka tapauksessa Roosa on oikea juonittelija. Mokoma ei ole luopunut kolmen eri simin kanssa pelehtimisistä sun muista haaveistaan, vaan on päättänyt ryhtyä -eh- tositoimiin. Johannes on autuaan tietämätön vaimonsa tavoitteista, vaan uskoo vahvasti meikatun vaimonsa olevan yhtä tosissaan liitossa kuin Johannes itse luulee voivansa salata poskipunan käyttönsä. No, hänellä on riippuvuus.


"Alussa oli tontti, maastonmuokkaustoiminto ja Pertti Alkavainen", Aada lausui eläytyen voimakkaasti kirjoittamaansa runoon. Yleisö oli haltioissaan moisesta kirjallisuushistorian tuntemuksesta. Lauserakenteiden hiominen ja sanamuotojen miettiminen tuottivat tulosta: tuomaristo valitsi hänet yksimielisesti SimCityn nuoreksi runoilijaksi ja luovutti hänelle kilpailun pääpalkinnon, 225 simoleonia. Osoitettuaan kaunokirjallisen lahjakkuutensa Aada keskittyi kirjoittamaan listaa tarvitsemistaan esineistä. (minä en ikinä saa tällaisia muille simeilleni kuin legacylaisiin)


Johannes aka Pinkupoju aka Mammanpoika aka Meikkimies aka Prinsessa onkin sangen manipuloiva mies. Hän sai Amandan tanssimaan... mitä naiivin ulkokuoren alta paljastuukaan? No, ainakin huono tanssija, mutta luottakaamme Pampers-mainokseen ja ristitään sormet toivoen, ettei Amanda peri isänsä tanssiliikkeitä. (joista pitäisi muuten tehdä joskus ekstra)


Jääkaapista napsiminen on yleistynyt valtavasti, kaikki käyvät jääkaapilla mussuttelemassa, mm. Roosa, joka mielellään kittaa viehättävästi suoraan maitopurkista.


Hector ei jäänyt enää suremaan vaimonsa kuolemaa, vaan pyysi entistä yliopistoihastustaan (tai no, oikeastaanhan he seurustelivat samalla kun Hector oli Kastehelmen kanssa) treffeille.


Mitä te teette kantapaikassa?! Kyllä, he menivät Ananasuihin. Saippuasarjojen tapaan Kristalliputouksilla on yleinen paikka näyttämönä, jonne kaikki aina tunkevat.


No, ainakin sitä saatiin unelmatreffit aikaan ja Ilmatar tulikin yöllä tuomaan oven eteen ruusukimpun runon kera. Ah, kuinka romanttista...


Nykyään joka yö oli kummitteluyö. Raksu pelotteli ja Joonas mokoma aiheutti ympäristöpunaisuutta kastelemalla paikat. Rikkaruohotkin tuntuivat aavemaisesti heräävän henkiin yön varjoissa...


Halleluja! Viimein joku kitkee rikkaruohoja! Naapurit kuulivat huhun epäilyttävän nopeasti ja kääntyivät toiveikkaasti ikkuinoilleen, ja odottivat näkevänsä jonkun hottis pimun, mutta pettymyksekseen siellä näkyi vain Johannes. Epähottis pimu. No jaa, pääasia että edes joku päätti viimein tarttua rikkiksiä juurista.


Viimein, puutarhuri! Raavas karjumme Johannes koki puutarhan hoidon aivan liian raskaaksi, ja niinpä sitä pirautettiin palvelunumeroon. Mainio juttu, Lemmykin oli jo työntää päänsä oven läpi, niin kyllästynyt se oli rikkaruohoihin.


Hector päätti maalata mestariteoksen. Söpis kisulihan siinä on ihan selvästi tulossa... vielä tarvitaan tosin muutama luovuuspiste, että miehen toive toteutuu.


Hector kutsui kaverinsa kylään. Nuusku on vieraillut jo useammin, mutta tuskinpa sen kanssa kannattaisi yrittää kehittää suhdetta ihmissusimielessä kun ei noista susista koskaan tiedä. Amanda ei pelästynyt nallea tuhoavaa sutta ollenkaan, vaan leikki iloisesti kehittävällä kanilelullaan.


Herra Karisma harjoittelee puhumista. Johannes on päättänyt saada karismapisteensä täyteen. Kolme pistettä onkin loistokas aloitus tuolle tavoitteelle... *iron-iron*


Toisaalta, Roosakin on hömpsähtänyt kotirouva. Aivan, kotirouva. Hän jätti tavoitteensa ja alkoi kelpo Kristalliputoukseksi. Nykyään hän vain katselee keittiötauluja ja unelmoi neulojan urasta.


"Oi... ihana kurppani..." Hector unelmoi lastenhoitajasta... miten kaikki Kristalliputoukset unelmoivatkin moisista rumiluksista? No jaa, onneksi vain unelmoivat. Ilmatar on menneen ilman kuvia, Hector ei edes lähtenyt stadiin kun tämä pyysi. No, joko mies jää yksin kunnioittamaan vaimonsa muistoa, menee bilettämään ja hankkii joka päivälle oman akan, tai sitten hän palaa Ilmattarensa syliin ja treffailee tätä kunnes saa jonkin kivan lahjan...


...tai sitten hän flirttailee poikansa vaimon kanssa. Jotkut eivät sitten koskaan muutu. Roosa ja Hector... lopettakaa! Hävetkää! Nurkkaan! Onneksi he eivät todella sovi toisilleen ollenkaan, eikä flirtissä päästä sekunttipusuja ja vihellyksiä pidemmälle.


Johannes päätti olla unelmaisä ja täyttää toisen tyttärensä toiveista ostamalla hälle koiranpennun. Aada toivoi kissanpentuakin, mutta Raksusta jäänyt trauma ja kaikki mahdolliset puutteet estivät ostamasta sitäkin. Tyttö oli vielä nukkumassa, ja, no... samoin Johannes, silloin kun koiraa tuotiin. Viisas mies ihmetteli kovin, että miksi joku eukko tuli tuomaan karvaturria, mutta muistettuaan tilanteen laidan hän ymmärsi antaa pennulle nimen. Ja se onkin... Maybelline. Bravoo. Tämä oli kaiken huippu. Kutsumanimi on Muksu. Hienoa. It's Maybelline!


"Täällä on sinulle mukava koppi..." aika aavemaista. Ja pikkuriikkinen Muksu-pentu pitää aina viedä koppiinsa, ei se muuten pääsisi rikkaruohometsän läpi kolkkoon koirankoppiin. Ruokakuppikin ostettiin, portaiden alapuolelle. Vihreä päivänkakkaroilla. Viimeinen kerta kun Johannes laitetaan shoppaamaan.


Ja viimeinen kerta kun Roosa laitetaan kokkaamaan! Nainen suuntaa jo jääkaappinurkkaan, mutta onneksi sentään soitti palokunnan. Jonkun kannattaisi jo oppia, ja ostaa palohälytin. Ja mieluiten mukana... etten sanoisi... kokkaustaidot? Miten olisi? Ruoanpolttajat ja vielä vellihousut... *muminaa*


Äly on edelleen harvassa Kristalliputouksen miesten keskuudessa. Johannes hupaili nallella ja Hector jutteli sille. Hyvä meininki.


Erityisen älykkäitä eivät tosin naisetkaan olleet. Roosa yritti valmistaa kirottua munakasta, mutta pettyi kerta toisensa jälkeen.

Saako Roosa kuitenkin tehtyä kirotun munakkaan? Poistuuko lohen kirous? Lakkaako Johannes meikkaamasta? Nämä ja paljon muuta selviää ensi jaksossa! Seuraava osa saapuu viikon sisällä (ky-kyllä minä aina pidän lupaukseni...)
Kommentteja arvostetaan kovasti... kertokaa vaikka, mitä tuumitte nyt tästä Sims Tarinat-jutusta? Itse olen aika hämmentynyt. Ehkä saattaisin yrittää ostaa sen Elämäntarinat-pelin, pidän tarinapeleistä vaikka olenkin niissä aika surkea.