22. Enkeleitä onko heitä

Aloittakaamme iloisista asioista: Danny kohosi peliuralla ja on nyt Brassailija!

Muuten kaikki menikin sitten surkeasti. Dannya lukuunottamatta kaikki olivat talossa kuolemispisteessä.

Nimenomaan kuolemispisteessä! Roosalla oli pää haudassa... Danny ei pahemmin välittänyt. Aluksi vain tuijotti, sitten haukotteli ja loppujen lopuksi hyppi innosta.

Hienoa, nyt se mies sitten kehtasi saada alennuksen takaisin Rämpyttäjäksi. (*snif* vastasin väärin urakysymykseen... olisi pitänyt valita vanha klassikko)

Edvard kasvoi taaperoksi ja hänhän on kuin isänsä; hienoista hiuksista huolimatta ruma. Mutta ehkä kuitenkin söpömpi kuin uskalsin odottaa. Hmmm, ehkä hänestä voi vielä kasvaa siedettävän näköinen. *ristii sormet*

Aada kuoli. Ensimmäinen Viikatemies katosi mystisesti (o.O ihan totta), mutta tulihan sieltä toinen selailemaan papereita ja Dannykin ehti sopivasti paikalle. "Jaahas, pitäis vissiin anella ton vaimokkeen puolesta."

Onnistui! Aada ei siirtynytkään vielä rajan toiselle puolelle! Oi tätä ilon päivää! "Hei, tuolla sataa vettä!" ja eräs on taas hyvin kiinnostunut simelämän ja kuoleman ihmeistä.

Aadan raskaus oli taas vaihteeksi melkoisen rankka, eikä hän voinut oikein huolehtia itsestään, saati sitten rumista taaperoistaan. Niinpä Danny joutui hoitamaan lapsia oman hyvinvointinsa uhalla. Kaikilla oli nälkä, kaikkialla haisi, ovea ei saanut kiinni vaikka se oli lukossa...

Mitä? Kuka hän on? Siivoushullu murtovaras? Kylppärirosvo? Naapurista karannut sulhanen? Ehei, hän on oikea enkeli, siivooja! Kotiapulaista onkin kaivattu. Tämä tarkoittaa sitten sitä, että tuo on ainoa, joka tulee tässä talossa koskaan siivoamaan, asukkailla kun ei ole aikaa moiseen.

Viimein se vauva syntyi. Ira Kristalliputous. Synnytyksestä ei ole kuvaa, sillä tuolla hetkellä ruudussa jumitti vain kotiapulaisen siivoushanskat.

Vappu kasvoi lapseksi. Hän sai kauniin oman huoneen, kauniit vaatteet, kaikkea materiaa mitä vain toivoisi... mutta entistäkin rumemmat kasvot.

"Iskä tuli kotiin!" Oikeastaan töissä Danny voi paremmin. Vaikkei ylennyksiä enää tullut, sai siellä sentään ruokaa. Kotona joutui huolehtimaan vain muiden massuista. "Tottakai isi tuli... pakko kai tänne on palata, typerä avioliitto..." "Yääääh, isi ei rakasta meitä!" "Voi, älä itke, ruma lapsi, enkeli-setä tulee pitämään teistä huolta..." hän tarkoitti tietysti siivoojaa.

Aada sitten kuoli lopullisesti. Danny ei viitsinyt kiirehtiä anomaan; olihan vauva jo syntynyt, mitä tuolla naisella enää tekee? No, hän ei ihan ajatellut pidemmälle, nythän hän jäi yksinhuoltaja-isäksi. Hyvin menee. Anna meille merkki, siivouslaitoksen johtaja!

Mutta kaiken kurjuuden keskelläkin lapset olivat lapsia. Vaikka rumia olivatkin, niin Vappu ja Ed olivat (takaapäin) oikein suloisia leikkiessään.

"Tämä on väälä työttötuovi!" siitäkin huolimatta, ettei hän vielä tiennyt asioiden paikkoja, pärjäsi pakon edessä tilattu lastenhoitaja yllättävän hyvin. Danny kyllä myöhästyi pahasti töistä, mutta ainakaan ei saanut potkuja. Vaikka toisaalta työpaikan vaihtaminen olisi parasta, eihän tuolla palkalla tule toimeen.

Ed kasvoi lapseksi. (hui mikä tukka!) Onhan hän ainakin paremman näköinen kuin Vappu. Jos lapset muuttuvat aina vain siedettävimmiksi, niin Irasta saattaa tulla oikein siedettävä, vai mitä?

Ira sitten kasvoi taaperoksi. Kivat hiukset, söpö mekko, äklöt poskipunat ja valitettavasti melkein samanlaiset kasvot kuin siskolla. (kunnon kuvaa ei saanut, kun tuo suostui vain irvistelemään ja huutamaan... räppäsin sitten äkkiä virnistelykuvan sen jälkeen kun Vappu oli saanut sen paremmalle tuulelle)

"Bööööhhh!" Vappu tuli automaattisesti piristämään pikkusiskoaan. Irana olisin oikeasti peloissani, ygh. Mutta tuon jälkeen Ira ei enää kiljunut vaikka voikin yhä surkeasti. Tuntien päästä Danny sitten pääsi tulemaan tuttipullon kanssa.

Nyt on rakastetun (tai oikeastaan aika lailla unohdetun) Maybelline Muksun aika siirtyä ajasta ikuisuuteen. Koiravanhus lähti ihan mukisematta -tai murisematta-, kunnes Johannes ilmestyi innoissaan huudelleen "tervetulloo, olenkin jo odotellut sua!" koiraparka.

Piristystä päivään tuovat kaverit, joita lapset toivat kotiin koulusta. Esimerkiksi tämä Siivo tässä osoittaa, että on sentään rumempiakin kersoja kuin tämä Krissun kuudes sukupolvi.

Koulubussi sai odottaa kun arvon herra Edvard halusi välttämättä rakentaa lumiukon. Siitä tulikin oikein hieno...

...mutta Edin mielestä lumiukkojen tarkoitus oli tulla rikottavaksi. Hän pitikin itseään hyvin coolina harjoiteltuaan itämaisia kamppailulajeja puolustuskyvyttömän lumirykelmän kanssa.

Kun lapsia tulee enemmän kuin yksi, kaikki alkavat toivoa lisää (Aadalla kävi toiveena myös "hanki 10 vauvaa"). Lapset alkoivat myös toivoa koiranpentua kympin todistusten ohella, niin että Danny sitten toteutti heille sen mahdollisen: pikku koiranpentu Suski on uusi perheenjäsen!

Ira kasvoi lapseksi. Hänestä tuli -eh- vähemmän-ruma kuin Vapusta, mutta näiltänäkymin perijäkiista on aika lailla selvä, eli jos teini-ikä ei tuo muksuille uutta ulkomuotoa, Edistä tulee perijä.

Mutta voi kurjuus. Danny ei oikein osannut pitää huolta lemmikistä, ja vihainen löytöeläinkeskuksen tantta tuli hakemaan Suskin pois. Löytyikö nyt tosiaan joku, joka on huonompi koiranhoitaja kuin Johku?

Jep. Lyhyempi osa, pahoittelen, mutta oli ihan pakko lopettaa. Rehellisesti sanoen kaikki voivat surkeasti, sosiaalitantta tuli jo kertaalleen hakemaan lapset pois (jolloin lähdin tallentamatta), ja nyt olen vain yrittänyt keskittää kaiken energiani siihen, että ne rumilukset pääsisivät teini-ikään jotta ne voisi lähettää yliopistoon. Nigh, mikä tässä nyt on... onko minusta vain tullut käsittämättömän huono pelaaja vai minkä takia kaikki menee masentavasti pieleen? No jaa, luovuttaa en aio. Kommentit olisi kivoja, njuh. :)