Kristalliputous Legacy

Tervetuloa seuraamaan ensimmäisen LC-sukuni,Kristalliputouksen tarinaa. Jos et vielä tiedä The Sims 2 Legacy Challengesta,saat lisää tietoa sivulla olevista linkeistä (linkitän myös muita legacyja). Pelaan aika lailla sääntöjen mukaan,mutta aloitin suoraan talosta (15 732 simoleonia maksavasta). Noh,eipä sitten muuta kuin kehoitus: lue ja kommentoi!:)

sunnuntaina, maaliskuuta 11, 2007

20. Kirottu talo, elämä kallis


Viime jaksossa sekä Leevi että jo kertaalleen kuolleista herätetty Amanda potkaisivat molemmat tyhjää, ja jättivät näin ainoan syntyneen lapsensa, Terhin orvoksi ja yksin taloon koiran ja mummon kanssa. Viimeaikoina on tapahtunut paljon asioita, jotka ovat saaneet minut repimään hiuksia irti. Ja juuri kun luulin, ettei pahemmin voisi olla, tai että kaikkihan on hyvin, niin... mitäs sitten kävikään? Jos mielit tietää -tai mieluiten joka tapauksessa- lue tämä erikoispitkä osa!

Kukas tuo ruma mummeli on? Roosahan se! Aivan, hän kasvoi vanhukseksi. Toivottavasti selviää hengissä tarpeeksi pitkään, vaikka kasvoikin tavoitepalkki punaisella.

Roosa sai polkkatukan tavalliseksi kampauksekseen, ja tuollaisen yöpuku/uimapuku/alusvaatekampauksen.

Haaska päätti olla haaskaamatta aikaansa ja etsikin suoraan töitä, kun nyt kerta vain nimenomaan esitettiin rikkaita, eikä sitä rahaa todellakaan paljoa ollut. Toimitusuralta aukesi paikka, Roosaa kiinnosti heti Vuosikirjan toimittajan hommat, vaikka palkka olikin vain 57 simoleonia.

Ja (palkallisesti) huonoa työpaikkaa seurasi huono tyylitaju. Hyi olkoon, mitkä vaatteet Roosa itselleen kaivoi kaapin perukoilta. Jos Terhi ymmärtäisi maailman tärkeitä tosiasioita, ymmärtäisi hänkin myös sen, että isoäiti tarvitsisi kipeästi uudet vaatteet.

Kutsumaton vieras. Tai ainakaan häntä ei kutsuttu. Ovelle saapui Pertti Eririkas IV, Roosan ex-rakastaja niiltä ajoilta kun mummelimme oli yhä onnellisesti naimisissa Johanneksen kanssa.

Amandan haamu saapui kummittelemaan, Leevin tapaan ensimmäisenä lastenhuoneeseen. Hänkään ei aluksi vaikuttanut ilkeältä haamulta, mutta irvisteli myöhemmin ja piti kovaa meteliä.

Lunta on tullut! Ja tottakai ensilumesta piti rynnätä nauttimaan. Oi niitä suloisia taaperoaikoja... Terhin kanssa Roosakin tunsi itsensä taas nuoreksi.

Mutta siitä viis, kun hän meni kerta töihin, pääsi unohtumaan sellainen tosiseikka, että ohopsista, pientä taaperoa ei saakaan jättää yksin kotiin. Siispä pysyvästä järjestelystä sietämättömän lastenhoitajan kanssa jouduttiin sopimaan. Ja huomatkaa, sukuun on viimein saatu se kaikkien taaperoiden kaipaama syöttötuoli!

Eräänä päivänä töistä kotiin palaavaa Roosaa odotti kotona iloinen yllätys, hän nimittäin huomasi pikku-Terhin kasvaneen jo vähän isommaksi. (tuossa on kyllä väärät meikit, kun säästin nykykuvan sukupuuhun)

Kuvassa kiva yöpuku ja lapselle uudistettu huone. Vaikka Terhin huoneen muihin väreihin olisi sopinut jotain kellertävää tai beessiä ym. väristä, Roosa halusi välttämättä vaaleanpunaista. Ja lisäksi Terhi halusi mukavan autosängyn ja saman sarjan lelulaatikon ja vaatekaapin.

Yhdessä oltiin paljon ulkona nauttimassa talven riemuista. Lumipalloja ei vielä saanut tehtyä, mutta ainahan pystyi tuotakin käyttämään, ja Terhi oli heti haka pallottelussa toisin kuin ehkä isoäitinsä, jolla oli suurimmaksi osaksi vaikeaa saada yhtäkään koppia, vaan alkoi sen sijaan dramatisoimaan pallon liikkeitä.

"Minulleko?" suloinen orpotyttö omasi isoäitiinsä yhä lämpimät välit, varsinkin saatuaan kivan paketin, jonka sisältä löytyi nukkekoti.

Kummitukset ovat säikäyttäneet Roosan kuusi kertaa hänen elämänsä aikana, voi raukkaa (polkka näyttää hirveältä muualta kuin edestäpäin katsottuna). Netta kävi aina välillä murjottamassa terassilla, mutta useimmiten vain aivan selkeästi nautti elävien kirjoissa seikkailevien pelottelusta.

"Ne on ihan tyhmiä!" leikkiminen ja lahjat oli kivoja, mutta muuten juttu ei sitten luistanut. Vaikka voihan sen ymmärtää, harvoin vanhukset jakavat lasten kanssa samat kiinnostuksenkohteet. Muutenkin talossa elävät eivät erityisemmin nauttineet olostaan, suuri talo kaipasi suurta perhettä. Roosa oli Kärttyisä kääpä, Terhi Mahdoton muksu eikä Maybellinekaan ei elänyt kovin paksusti... sitä unohdettiin ruokkia.

Ehkä Roosa ei kuitenkaan kaivannut vanhojen pappojen seuraa, vaan hieman nuorempia miehiä. Ja ihme kyllä, hän oli miesten mieleen. Tai ainakin Pertti Eririkas Neljännen mielestä tämä mummo oli vielä muhinointikunnossa.

Terhikin unohtui Pertin kanssa vehtaillessa. Tyttö ei oikein osannut päättää, loukkaantuako vaiko olla tyytyväinen ja itsenäinen. Siispä hän hyödynsi molempia vaihtoehtoja ja järjesti myös pari raivokohtausta. Lienekö siksi että Terhin tuottama meteli kuului alas asti, vai ihan muuten vain, mutta Pertin ja Roosan yhdessä viettämän päivän jälkeen mies ei erityisemmin palaillut tontille.

Yhteyttä he kuitenkin pitivät, mutta sehän ei Terhiä haitannut, hän oli nimittäin saanut uuden kaverin, jota pelotella päättömillä tarinoilla. Harald Puljula... Lienekö jotain sukua Leeville?

Paha haamu! Amanda oli ilkeä ja kummitteli Terhille montakin kertaa. Tyttörukalla mahtoi olla vaikeaa, ensin menetti vanhempansa ja nyt joutui niiden vainoamaksi.

Terhi nukkui pommiin ja myöhästyi koulusta, siispä tunnollisena isoäitinä Roosa vei hänet... koulun sijasta Ananasuihin ostamaan uusia kuteita. Bravoo, onpahan tiedossa ketä syyttää, jos todistukseen tulee iso punainen nelonen.

Kaunialan sosiaalityöntekijät olivat sen verran aktiivisia, ettei edes kouluikäisiä voinut jättää yksin kotiin muutamaksikaan tunniksi, joten pysyvä järjestely tämän tantan kanssa jatkui vieläkin. Mokoma Tuomi Raikula vaan oli alituiseen myöhässä, minkä takia Roosakin myöhästyi töistä jatkuvasti.

"Vai ovat pulpetitkin vanhoista ajoista muuttuneet..." Terhin ainoita ystäviä olivat mummo, Harald ja lastenhoitaja. Ja joku tyttö, joka oli kylläkin vain hyvänpäiväntuttu.

Juuri kun Roosa oli toivonut pääsevänsä kokeilemaan rullaluistelua, kutsui Manna heidät kylään ja ilmoitti samalla, että he voisivat testata uutta rullaluistinrataa. Manna oli siis muuttanut Bergeille, miljonääriperheeseen entiseen Goottilan taloon. Manna itse tosin pysytteli vain sisällä ja niinpä Roosan seurana oli vain perheeseen adoptoitu Romi-poika yöpuvussaan. Terhikin lähti melkein heti tultuaan kotiintuloaikaansa vedoten.

Ei, ei, ei! Tuota haaskaa EI haluta tänne! Sosiaalitantta asteli kurjassa asussaan hakemaan Terhiä. Huostaanotto johtui karmeasta koulumenestyksestä. Kattia kanssa! Ei sitä voi suvun ainoaa toivoa riistää parin nelosen todistuksen takia! Eihän?

Kyllähän. Roosan ja samalla koko Kristalliputouksen suvun ainoa mahdollisuus oli herättää neljäs sukupolvi henkiin... Amandahan kuoli vielä vauva masussa. Mutta hän oli ollut jo niin pitkään kuolleena, ettei Viikatemieskään voinut enää henkiinherättää häntä. Siispä piti ottaa käyttöön suunnitelma B, Aada takaisin kuvioihin! Ja ensitöikseen teinikuolleesta herätetty tyttö päätti kokeilla tikanheittoa.

No, sitten sitä mentiin asiaan, eli ylipistolle, Stenvall-instituuttiin Rauhavaaran asuntolaan. Ja siellä tietysti heti miestenkimppuun, mutta kampuksen puhelinluettelosta ei löytynytkään toivottuja komistuksia, vain tämä Danny Melavirta, joka sai kelvata paremman puutteessa. Ja tutustumisvälineenä käytettiin suosittua kuolleista juoruamista. Aada kun oli ollut rajan toisella puolella jonkin aikaa, hänellä oli kertoa mehukkaimmat juorut.

Sitten kun oltiin ystävystytty, oli aika käyttää hyväksi törkeää lahjontaa. Suku poti nostaa ojasta, ja keinoja olisi turha kaihtaa. Jos rakkautta voi ostaa, niin mikäs siinä?

Ensisuudelmassa oli kuitenkin täysi tunne mukana, aw.

Ja mihin tarvitaan opintoja kun on joku jonka kanssa jatkaa sukua? Sen enempiä ajattelematta Aada, jonka opiskeluinnosta entisen elämän aikoina ei ollut enää mitään jäljellä, keskeytti opintonsa ja palasi kummitustaloonsa.

Viimein taas yhdessä! Oi sitä riemua kun Aada sai taas leikkiä rakkaan koiransa kanssa, ja ilo oli molemminpuolinen -olihan hän aikoinaan pelastanut Muksun psykopaatti-isänsä kynsistä.

Turhaa ei aikailtu vaan Aada soitti heti Dannylle ja tämä suostui keskeyttämään opintonsa ja muuttamaan Krissujen kirottuun taloon. Ja tervetuliaiseksi miesparka sai vesisodan.

Suvun edesmenneiden miesten uurnat olivat yläkerran uurnahuoneessa, ja Raksun toisessa uurnahuoneessa, mutta kuolleiden naisten haudat saivat oman ruusuisen soppensa piha-alueelta. Rautaristikko on muuten se Aadan lahja Dannylle.

Operaatio vauva pantiin toimeen ennen kuin kihlajaisiakaan ehdittiin miettiä. Danny oli täysillä mukana uuden kampauksensa voimin, Aadan suunnitelma oli toiminut ja naisella olikin dominoiva ilme hänen katsoessa suurena loistavaan tulevaisuuteen. Heti alkoi tosin kaduttaa, toivottavasti lapsista ei tulisi kovin paljon isänsä näköisiä...

Roosa sai viimein ylennyksen ja onkin Blogin kirjoittaja. Palkka ei vieläkään ole mainittava, 84 simoleonia. Eukon pitäisi todellakin vaihtaa alaa, jos meinaa jotenkin olla hyödyksi pian lisäystä saavalle perheelle. Danny tosin toi talouteen 18 000 simoleonia, ja rahahuolista on mm. keilarata myymällä päästy ja perheen varat kattavat mukavat 40 000 simoleonia.

Kihlojen kautta suoraan naimisiin, homma hoitui perinteisesti kunnon Kristalliputousten malliin. Aadalla ei ollut perinteistä hääpukua, vaan Roosan vanha juhla-asu, kun Dannylla oli vanhempi puku.

Roosa taputteli turvallisen välimatkan päässä.

"Joo äiti, kyllähän me muhinoidaan." Roosa halusi pitää huolta siitä, että suhteen tärkeimmät perusasiat olivat kunnossa. Danny tunsi olonsa hieman kiusaantuneeksi, ja alkoi vähän miettiä, mihin oli joutunut.

...siispä hän päätti pelata varman päälle ja tukehduttaa Aadan! No ei vaineskaan, tuore aviomies tajusi olevansa vain onnellisempi kuin koskaan ennen rakastamansa naisen kanssa ja piti hauskaa syöttämällä häntä.

Vähän aikaa sitten selittämättömästi kangistunut Roosa virkistyi ja päätti nostaa maljan vastanaineille. Aluksi sitä puhuttiin vain kirjoista eikä maljayritystä huomioitu, mutta oltiinhan sitä nyt viimein kilistelemässä.

Sitten Danny sai tehdä olonsa kotoisaksi ja Roosa mennä lepäilemään TV:n läheisyyteen. Morsian saisi siivota, olihan Aada nyt nainen talossa. Raskausepäilyt alkoivat ponnahdella hänen mieleensä. Olisiko kaikki viimein kunnossa?

Olisiko? Katsotaanpa seuraava jakso! Yleensäkin voin tavallisesti tehdä osia kolme viikossa, mutta katsotaanpas nyt jos tulisi jo heti 13.-15. päivä... Perjantaina viimeistään, lupauksenomaisesti. Tätä jaksoa en osaa kommentoida itse, ehkä itseään on loppujen lopuksi vaikea arvioida. Mutta tehän voitte kommentoida vaikka mitä, neh? Kertokaa minulle syvimmät tunteenne, millainen sää siellä on, tai vaikka jotain joka liittyy simsiin tai ylipäätään tähän kirottuun Kristalliputouksen sukuun. Mutta näihin tunnelmiin, adios!

9 Comments:

At 6:47 ap., Blogger iipa said...

Laitoitko tosiaan tämän tänne kuudelta aamulla o.o Hyvä osa. Harmi, että Terhi riistettiin, mutta Aada oli hyvä vaihtoehto ^^

Äh, en minä osaa kommentoida.

Sitten vielä niistä Johanneksen iki-ihanista hiuksista: Joko olen sokea tai etsin väärältä alueelta niitä. Löytyvätkö ne sieltä Simmer valleystä vai sieltä skineistä vai mistä?

* Tuulettaa ensimmäisen kommentoijan tittelistä *

 
At 6:48 ap., Blogger iipa said...

Ahaa.. Bloggerissa on ihan outo aikavyöhyke mikälie..

 
At 7:28 ap., Anonymous Anonyymi said...

Ihanan pitkä jatko. :) Harmi, että Kristalliputouksia vaivaa kirous, kuolemat on pelottavia.. Arvaa kuka melkein kuoli säikähdyksestä kun Krister omassa legacyssani päätti kuolla ennen aikojaan? :P Onneksi se selvisi. Harmi että Terhi huostaanotettiin, hän oli niin suloinen, mutta Aada on kyllä hyvä vaihtoehto. Nyt hiipparoin kauas täältä pölöttelemästä itsestäänselvyyksiä ja lukemaan ruotsia ihanan legacysi sijaan.. :D

 
At 7:42 ap., Blogger Nana said...

sussu: juu, Bloggerin aika on ainakin tämän blogin kohdalla ties mitä aikaa... joskus yhdeltätoista yöllä minä tämän osan Publishasin.
Johanneksen hiukset... siis mikä Simmer Valley? Nehän on täältä:
http://www.xmsims.com/sims2/ehtm/hair/hair42.htm

gabrielle: toivottavasti mokoma kirous tosiaan häipyy... ennen kuin alotin legacyn, monet simini kyllä kuolivat, mutta se ei ollut koskaan mikään probleema kun joku tuttu tuli anomaan puolesta. Krissujen kohdalla se ei menekään niin, kun kukaan ei ehdi paikalle ajoissa. Niinh... sitten joskus kaverin kanssa kun adoptoidaan jonnekin, saattaa tulla vaikka Terhi perheeseen.:,D

 
At 8:29 ap., Anonymous Anonyymi said...

Oli taa hyvä osa. Pelästyin jo, että mitäs nyt kun kuolee viimeisinkin tyttö talosta, mutta onhan aina haudatakain olemassa =)
P.S. Mut tunnet sitten nimellä Ankkuli, kun en oo rekannu bloggeriin niin on pakko laittaa kommentoinnissa tuo Anonymous-vaihtoehto. Eli Ankkuli tällä puuten ruutua moi.

 
At 8:31 ap., Anonymous Anonyymi said...

Siis hupsista. Ei siis tyttö kuollut, vaan huostaanotettiin!!! sori sori terveisin ankkuli (taas parin sekunnin päästä edellisestä kommentista)

 
At 10:23 ip., Blogger i.f. said...

Olen unohtanut koko haudantakaimen LC-tarinassani?
Kirjoitat todella hyvin ja kuvatkin on aivan syötävän suloisia!
Näin aamutuimaan ei oikein ajatus luista, mutta tätä Kristalliputousta seurailen...

Jään odottelemaan jatkoa!

Säästä vielä sen verran, että liukasta, tuulista ja sateista;)

 
At 6:45 ap., Blogger iipa said...

* Hakka päätään seinään *

Tyhmä tyhmä tyhmä minä. No, kiitos avusta, taidankin ladata nuo kaikki värit <33

 
At 6:48 ap., Blogger i.f. said...

Sinulle on postia...

 

Lähetä kommentti

<< Home